?????????????????????????????????Minulta päättyi juuri aivan ihana avosairaanhoidon harjoittelu, jonka tein terveysasemalla aikuisneuvolassa. Ohjaajanani oli terveydenhoitaja, jolla oli pitkä työkokemus takana. 20 vuotta terveydenhoitajana niin kouluissa kuin terveysasemillakin. Harjoitteluni koostui pääsääntöisesti diabetesohjauksesta ja elämäntapaohjauksesta. Minut vastaanotettiin ja perehdytettiin erittäin hyvin tähän harjoittelupaikkaan ja töihin oli mukava mennä joka aamu. Halusin kuitenkin tietää enemmän siitä miltä ohjaajastani tuntui ohjata opiskelijaa, joten haastattelin häntä aiheesta.  Halusin tietää miten hän kokee ohjauksen? Onko se haastavaa, pakkopullaa vai saako ohjaaja siitä myös itse jotain. Onko opiskelijan arviointi kiusallista vai jopa vaikeaa? Onko opiskelija rasite?  Totuushan kuitenkin on se, että varsinkin harjoittelun alkuvaiheessa opiskelija hidastaa ohjaajan työn tekemistä, sillä opiskelija vaatii sen ohjauksen tekemisiinsä.

Suurimpaan osaan kysymyksistäni ohjaajani vastaus alkoi:  riippuu opiskelijasta, ja niinhän se  varmaan on.  Opiskelijan oma asenne ja käyttäytyminen vaikuttavat paljon työharjoittelun mielekkyyteen ja oppimiseen. Ohjaajani mielestä ohjaukseen vaikuttavat opiskelijan oma motivoituminen ja innostus, samoin ohjaajan oma fiilis ja sen hetkinen innostuneisuus.  Jos opiskelija on kiinnostunut ja osallistuu, on omatoiminen ja ahkera, kyselee asioista joista ei tiedä, on ohjauskin mielekkäämpää. Mukavinta ohjaajani mielestä opiskelijan läsnäolossa on se että, opiskelijasta saa seuraa muuten melko yksinäiseen ja itsenäiseen terveydenhoitajan työhön. Opiskelijan kanssa voi jakaa asioita ja niihin voi miettiä vastauksia yhdessä.  Mikä oli opiskelijasta mukavaa kuultavaa oli se, että voimme innostaa  ohjaajaa työssään  sillä, että  tuomme uutta tietoa ja uusia käytäntöjä. Opiskelija myös saa ohjaajan ajattelemaan asioita uudelta kannalta. Eli molemmat, ohjaaja sekä opiskelija, voivat hyötyä onnistuneesta työharjoittelusta. Itse opetin ohjaajalleni uuden pistospaikan, reiden yläosaan eli ventrogluteaalisen injektion antamisen. Opiskelijana koin tilanteen ja tällaisen oppimisen hyvänä, tasavertaisena. Arvioinnista ohjaajani ja minä olimme samaa mieltä, arviointi tuppaa olemaan kapulakieltä, lomakkeen kysymyksiä on vaikea joskus tulkita. Arviointiin vaikuttaa myös opettajan läsnäolo mutta ohjaajani ei kokenut itse arviointia tai palautteen antoa mitenkään kiusallisena tai ikävänä tilanteena.  Kyselin ohjaajaltani myös asiakkaiden suhtautumisesta opiskelijaan, hänen mielestään asiakkaat suhtautuvat luontevasti opiskelijaan ja näin koin itsekin asian. Vaikka vastaanotolle tulevalla asiakkaalla olisi hyvinkin intiimiä asiaa, ei opiskelijaa koettu mitenkään häiritsevänä. Mutta tähänkin asiaan varmaan vaikuttaa opiskelijan oma suhtautuminen ja käytös! Koska olemme vain ihmisiä, niin työharjoitteluun ja ohjaukseen vaikuttavat myös nämä kuuluisat ”kemiat” eli miten opiskelijan ja ohjaajan välillä synkkaa.  Minulle jäi ohjaajani haastattelusta se käsitys että innostuneesta opiskelijasta hyötyvät molemmat ja opiskelijana tästä mielipiteestä jäi hyvä mieli.

Katri Wasenius, Laurea ammattikorkeakoulu, Hyvinkää, Uudenmaan sairaanhoitajat ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.