Kirsi KauppinenPlarasin tänään Tehy-lehteä, joka oli muutama päivä sitten tullut postissa. Siinä tuli eteen sivut, joissa kirjoitettiin kollegiaalisuudesta. Siinä käsiteltiin sanaa kollega, joka on laaja käsite ja kattaa useita ammattikuntia. Hmmm. Maistelen sanaa ammattikunta ja luen samalla tekstiä. Mieleen tulee ammatillisuus ja yhteistyö sekä ENSAn kokouskäynti opiskelijafoorumin jäsenenä Lontoossa opiskelujen aikana. Kokouksessa keskusteltiin moniammatillisesta yhteistyöstä opiskelun aikana. Muiden maiden jäsenet toivoivat harjoittelujen ja opiskelun aikana saavansa muilta ammattiryhmiltä oppia, kuten lääkäreiltä ja fysioterapeuteilta. Olen keskustelussa ymmälläni, eikö niin ole muualla.

Mietin omia harjoittelujani opiskelun aikana. Olen ilmeisesti ollut aktiivinen ohjauksen hakija ja ottanut vastaan kaiken mitä harjoittelusta voi ottaa. Minua on harjoitteluissa ohjannut fysioterapeutit, farmaseutti, jonohoitaja, laitoshuoltajilta ja lääkintävakseilta olen tiedustellut heidän työtehtäviään ja vaihtanut pikaisia kuulumisia käytävillä. Jokaisessa harjoittelupaikassa olen saanut lääkäreiltä ohjausta tai saanut vähintään syventävää tietoa sairaudesta.

Onko tämä aina mahdollista? Ei, valitettavasti. Se tulee eteen Suomessakin. Perustelen tämän sillä, että minullakin on tullut eteen paikkoja, joissa esim. samaan kahvihuoneeseen ei saanut opiskelijat tulla tai osastotunnit eivät kuuluneet opiskelijalle. Harjoitteluni ovat sijoittuneet vuosille 2014 ja 2015. Ei siis kovin kauas menneisyyteen. Takkuaako tässä ammatillinen yhteistyö vai kompastuuko sana kollega ensimmäiseen kynnykseen? ”näin ollaan aina tehty”-käytänteitä olisi jo hyvä karistella kompostiastiaan. Paljon kuitenkin on mahdollista saada omalla aktiivisuudella ja sillä että näyttää olevansa kiinnostunut asiasta. Vai voiko?

Loppujen lopuksi voin kuitenkin sanoa olevani ylpeä Suomessa tapahtuvasta ammatillisesta yhteistyöstä, sillä olen mukana yhtenä kollegana tekemässä arvokasta hoitotyötä. Hoitotyötä, jossa potilasta hoitaa useampi ammattiryhmä. Olen nähnyt mitä tämä yhteistyö on, kun sitä on viilattu saumattomuutta kohti ja jokaista ammattiryhmää arvostetaan. Näin saumattomasti se ei ilmeisesti toimi kaikkialla Euroopassa. Muutos lähtee minusta ja voin olla antamassa omalta osaltani kasvojen kohotusta ammatilliselle yhteistyölle. Kukapa ei haluaisi työskennellä potilaan parhaaksi yli ammattirajojen ja samalla oppien toisilta hyviä ja uusia toiminta- ja hoitotapoja?

Kirsi Kauppinen, sairaanhoitaja AMK, Uudenmaan sairaanhoitajat ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.